Vuosikymmen on pitkä aika. Jotkut mittaavat sitä ryppyjen määrällä, toiset sillä montako muuttoa tai työpaikkaa on ehtinyt olla. Minä mittaan sitä tästä eteenpäin alusvaatteilla.
Keskustelin viime viikolla the other danish guyn perustajan kanssa kun yritys täytti kymmenen vuotta. Hän kertoi asiakkailta saamistaan viesteistä, joiden sävy on sama kuin nämä olisivat tunnustamassa tuhopolton, mutta paljastavat käyttävänsä edelleen ensimmäisiä ostamiaan alushousuja. Hankittu uutena, lähes kymmenen vuotta sitten. Ei keräilykappaleeksi vaan omaan päivittäiskäyttöön.
Jos ajatus aiheuttaa puistatusta, sen ei pitäisi. On niitä sentään pesty. Ei se ole kuvottavaa.
Se on todiste.
Nämä vuosikerta-alushousut tuntuvat ja näyttävät kuulemma edelleen kuin uusilta. Ymmärtääkseni vuodet ovat kohdelleet myös joitain asiakkaita hyvin. Riippuen siitä, mitä mitä mieltä olet kapitalismista, tämä on joko taloudellinen katastrofi tai koko homman pointti.
Tätä yritystä ei perustettu siksi, että saadaan myytyä mahdollisimman paljon alushousuja mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman monille. Se perustettiin täysin päinvastaisista lähtökohdista. Niistä, jotka saavat ihmiset pitämään kymmenen vuotta vanhoja alushousuja, koska ne toimivat edelleen paremmin kuin mikään muu. He kutsuvat sitä luottamukseksi, joka on tärkeämpi kuin itse ostotapahtuma. Minä kutsun heitä lajiksi, joka on lähes kuollut sukupuuttoon.
Mutta tämä laji aikoo jäädä henkiin. Yrityksessä tehdään monia muitakin asioita toisin kuin toimialalla yleensä. Muotiteollisuudessa, joka elää savun ja peilien keskellä, se on kuin ilmestyisi illalliselle, jossa kaikki ovat kolmannen puolisonsa kanssa ja sinä astut sisään edelleen sen ensimmäisen kanssa. Ja silti päät kääntyvät.
Kymmenessä vuodessa tuskin mikään säilyy muuttumattomana. Suhteet horjuvat. Polvet pettävät. Mutta ilmeisesti nämä alushousut eivät.
Jätä kommentti
Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisemista.