Olet saattanut kuulla tämän tarinan jossain. Sitä on kerrottu myös urbaanilegendana. Tarina on sekä traaginen että hauska, ja vaikka kerrontaa on dramatisoitu, se ei ole mielikuvituksen tuottamaa sepitettä. 

Tarina alkaa New Yorkin keskuspuistosta, eletään kesäkuun alkua vuonna 2014. Mielikuvan tasolla aamulenkki tässä kyseisessä puistossa on täydellinen tapa aloittaa viikko: suurkaupunki heräilee kuumaan päivään, ilma on vielä raikas, vaikka lämpötila on jo viiden jälkeen aamulla hellelukemissa. Ruoho tuoksuu. Eläintarhassa rääkäisee eksoottinen lintu, kaukaa kuuluu liikenteen humina, jossain tööttää rekka. Olimme kollegani toteuttamassa asiakkaan toimeksiantoa New Yorkissa ja reipas hölkkä on paras mahdollinen aloitus intensiiviselle työviikolle. 

Kollegan jalkojen välissä kytee ongelma, jonka on aiheuttanut hien ja kehnojen alushousujen kohtaaminen. Sen aiheuttama kitka tekee määrätietoisesti näkymätöntä, julmaa työtään.

Kun hiertymä alkaa muodostua, sitä ei välttämättä huomaa heti. Ensimmäiset merkit on helppo sivuuttaa, mutta lopulta tuska käy sietämättömäksi. Jos et tiedä miltä se tuntuu, kuvittele kaatuneesi asfaltilla ja polveesi tulee ruhje. Nyt kuvittele sama ruhje ihmiskehon herkimmillä alueilla. Vahingon huomaa viimeistään suihkussa. Kun valuva vesi saavuttaa väylän, josta ihon pintakerros on raastettu pois, alkaa tapahtua kummia. Jos kuulostaa siedettävältä, voin vakuuttaa että ei ole.

Intiimialueen hiertymä on vaippaihottuman aikuinen serkku. Vaippaihottumaan siveltiin 1970-luvulla vaseliinia. Ei ole siis syytä epäillä, etteikö sama vaseliini toisi helpotusta nelikymppiselle miehelle, jonka nivuset ovat liekeissä 2000-luvulla. Ja kun näin on, vaseliinituubin hankinta on prioriteettilistalla ennen ensimmäistäkään sovittua tapaamista.

Kujanjuoksulla tarkoitetaan vaikeaa, painostavaa tai vastoinkäymisten täyttämää ajanjaksoa elämässä, jossa tuntuu tulevan jatkuvasti lunta tupaan joka suunnasta. Määritelmä sopii täydellisesti juuri tähän työmatkaan New Yorkissa. Yksinkertaisesta vaatekappaleesta alkanutta infernoa ei pysäytä mikään, sillä säätiedotus lupaa lisää hellettä, lukuisat sovitut tapaamiset edellyttävät tiukkaa pukukoodia ja laajeneva hiertymä käyttäytyy kuin addikti, joka vaatii rasvaa yhä useammin – ja yhä suurempia määriä. Muutamassa päivässä aikuisen miehen perseestä tulee viikon keskeinen hahmo ja sen ympärille syntyy ennennäkemätön rasvausrituaali.

Viimeisen illan suunnitelma ennen paluulentoa oli tutustua paikalliseen yöelämään. Kierros alkaisi Wall Streetin pankkiirien suosimista paikoista, joissa single malt maksaa kaksisataa taalaa ja sitä siemailevan asiakkaan puku muutaman tonnin. “Jos perse kestää” sai lisämerkityksen, sillä hanurinsa hitsannut kollega ei suostunut käyttämään pukua “enää sekuntiakaan”. Illan pukukoodiksi valittiin shortsit ja t-paita, vaikka rennompi asuvalinta eväisi pääsyn etenkin sille yhdelle tietylle klubille, jossa pankkiirit, meklarit ja muut rahanvaihtajat edellyttävät ympäristön heijastavan heidän työnsä merkityksellisyyttä.

Wall Street on lyhyt kadunpätkä eteläisellä Manhattanilla, jossa ei ole oikein mitään nähtävää. Siitä huolimatta se pidettiin aiotun kierroksen alkupisteenä. Mutta kollegan perse ei sitä enää kestänyt ja vaati lisää rasvaa. Koska lähistöllä ei ollut rituaalille muutakaan soveltuvaa tilaa, jossa wc-tilojen hygieniataso olisi jokseenkin siedettävä, suunta otettiin kohti aiemmin mainittua, finanssiväen suosimaa laaturavintolaa. 

Jo tuulikaapissa tuli selväksi, että sinne ei olisi asiaa. Lyhyen neuvottelun jälkeen baarin tarjoilija salli meidän astua sisään. Mutta vain yksille ja vain etubaariin. Verho, joka erotti baarin klubista, pysyisi suljettuna.  

Tie rituaalin suorittamiseen oli kuitenkin auki ja niin perse-arska lähti pyhään toimitukseensa. Hän kaivoi tuubin shortsiensa reisitaskusta, heilutti sitä kädessään kuin pesäpallomailaa ja tiedusteli reittiä miestenhuoneeseen. Tarjoilija osoitti käytävää parinkymmenen metrin päässä ja epäili ääneen joutuneensa tekemisiin perverssien kanssa. Koska miestenhuoneen hygienia ei vastannut kollegan ja hänen takapuolensa odotuksia he menivät sinne mihin kuka tahansa menisi kriisin kohdatessa, naistenhuoneeseen. 

Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt varoittaa niitä kolmea jakkupukuista naista jotka kävelivät kohti katastrofia. Olisi ehdottomasti pitänyt sanoa jotain. Seuraavien minuuttien tapahtumat olisivat ehkä jääneet tapahtumatta.

Minulle on kerrottu vain kollegan versio siitä mitä naistenhuoneessa tapahtui, joten en voi varmuudella tietää miten tilanne eskaloitui. Baarin puolella isoilla kirjaimilla lausutut sanat eivät jääneet keltään kuulematta:

OMFG! THAT’S DISGUSTING!

Rynnistäessään takaisin naiset vaativat virkavaltaa paikalle. Aika pysähtyi ja musiikki taukosi. Jokainen pankkiiri, meklari ja rahanvaihtaja muistutti kysymysmerkkiä. Joku esitti kysymyksen myös ääneen: “What the hell is going on?”

Tarjoilija ilmoitti syyllisen: "I think the other danish guy is causing some problems”. Koska pääepäilty antoi odottaa itseään vielä tovin, katseet kohdistuivat minuun. Erotuin muusta asiakaskunnasta kasuaalilla pukeutumisella ja voisin ehkä mennä tanskalaisesta sellaiselle joka ei ole sellaista ennen elävänä nähnyt. Kun kollega viimein palasi, lähdimme suosiolla, mutta emme suosittuina. Poliisiin emme törmänneet.

Paluulennolla kertasimme tapahtunutta. Aamulenkki oli muuttunut lääketieteelliseksi projektiksi vain siksi, että maailman yksinkertaisin vaatekappale oli pettänyt sen yhden ainoan tehtävän, mikä sille on annettu: suojata ihmisen herkkiä alueita huomaamattomasti. 

Olimme saaneet myös vastauksen kysymykseen, jota ei aikaisemmin ollut edes esitetty: millaista elämä on ilman kunnollisia alusvaatteita? Aivan: raakaa, armotonta ja tarpeettoman kivuliasta. 

Seuraavan vuoden aikana perehdyin alusvaatteisiin, niiden materiaaleihin, suunnitteluun ja valmistukseen luultavasti perusteellisemmin kuin mikä oli terveellistä. Viimein, elokuussa 2015 päätimme alkaa tekemään alusvaatteita. jotka tekevät työnsä niin hyvin, että ne unohtuvat kokonaan. Ne eivät saa tuntua miltään, niiden pitää kestää käyttöä ja niiden on istuttava hyvin myös sellaisille ihmisille, joille vaatteita ei yleensä suunnitella. Eikä niitä tehdä puuvillasta, josta on monenlaista harmia.

Kun yritykselle piti keksiä nimi, vaihtoehtoja oli vain yksi.

the other danish guy