Kuka tahansa voi aloittaa minkä tahansa podcastin tai vodcastin, joka muistuttaa talk showta. Mutta se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niin.
Mutta silti piti kokeilla. Halusimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita ja haastaa ihmiset paljastamaan itsensä sellaisina kuin he ovat, myös ihan kirjaimellisesti. Näin kävikin, kymmenen kertaa.
Erikoinen tunne vaivasi koko kauden: toisaalta ollaan jonkun isomman äärellä, mutta joku tässä tekemisessä häiritsee. Vähän kuin koira nuolisi kasseja: tuntuu periaatteessa hyvältä, mutta jotenkin väärältä.
Peoplehood on se isompi asia: kun ihminen on sinut itsensä kanssa, hän saa yhteyden muihin ihmisiin ja se tuntuu tässä ajassa tavoittelemisen arvoiselta. Siitä pidetään kiinni. Mutta jos haluaa tehdä yhtä hyvää laatua kuin Oprah tai Letterman, pitää jatkaa oppimista.
