Doomscrolling (noun) /ˈduːmˌskrəʊlɪŋ/ suom. Tuomiopäivän surffaus tai doom scrollaus:
Pakonomainen, loputtomien, erityisesti huonojen uutisten selaaminen, usein myöhään illalla, kauan sen jälkeen, kun se on hyödyllistä, terveellistä tai edes etäisesti järkevää. Oireita voivat olla silmien kuivuminen, eksistentiaalinen pelko ja kyvyttömyys tehdä tulevaisuudensuunnitelmia.
-----------------
Paniikki? Ei tietenkään. Kysymyshän on vain siitä, että pidät itsesi ajan tasalla, eikö? Yksi pyyhkäisy lähempänä maailmanloppua. Sota siellä, talouskriisi täällä, julkkisparin riitaisa avioero, joka kaiken keskellä tuntuu jotenkin kivalta ja henkilökohtaiselta. Nostat katseesi ja ulkona on pimeää. Olet syönyt liian paljon juustoa, ruutu on rasvainen ja täynnä sormenjälkiä. Missä toivo? Poistui keskustelusta aikaa sitten. Tällaisina hetkinä et osta alusvaatteita. Tällaisina hetkinä et osta yhtään mitään.
”Ehkä vielä jossain on halvempi… pehmeämpi… seksikkäämpi… eettisempi…”
Mitä järkeä on tehdä mitään hankintoja, kun valtameret kiehuvat ja joku jossain käytti samassa lauseessa ilmauksia "taloudellinen verilöyly” ja “ydinpelote" ilman ironiaa?
Mutta sitten, hetken aikaa koko maailma tuntuu taas hengittävän ulos ja sisään. Otsikot pehmenevät. Kahvi maistuu taas hyvältä. Ja yhtäkkiä huomaat tekeväsi jotain melkein yhtä lamaannuttavaa kuin loputon uutisten scrollaaminen: haluat ostaa alusvaatteita verkosta. Oi kyllä. Vähän eri sisältö. Ei ihan niin ahdistavaa. Mutta ihan yhtä lamaannuttavaa.
Kutsutaan sitä oikealla nimellä: Doom Scrolling 2.0
Moderni noidankehä, jossa käyt läpi kaikki netin 30 000 alusvaatemerkkiä eläen siinä heikossa toivossa, että yksi täydellinen pari ratkaisee kaiken selkäkivuista epäonnistuneisiin treffeihin.
Jokainen alusvaatemerkki kertoo olevansa maailman paras. Jotkut ovat käyneet lainaamassa toisiltaan sisältöä ja sloganeita. Tämä näyttää hyvältä, mutta saisiko saman jostain halvemmalla? Jollain oli joku alennus. Mutta ei yhtään tuotearvostelua. Näillä taas on kyllä tuotearvosteluja, mutta ne näyttävät yhden ihmisen tai tekoälyn kirjoittamilta. Jos tämä merkki on niin hyvä kuin se väittää itse olevansa, miksi se myy kaikkea perseestä perämoottoriin?
"Tunnistan tämän hulluuden itsessäni."
Tämä merkki voisi olla hyvä, ehkä, mutta mikä ihme on tämä valuutta? Viimeistään aamuyöllä tiedät jo että ostaminen on muuttunut mahdottomaksi. Mutta vietät silti tuntikausia teeskentelemällä, että kyllä etsivä löytää.
Tunnistan tämän hulluuden itsessäni. Siinä on jopa matemaattista eleganssia: 1 minuutti per tuotemerkki × 30 000 tuotemerkkiä = 500 tuntia = 21 täyttä päivää jatkuvaa selailua. Ei taukoja. Ei iloa. Vain minä, hehkuva näyttö, ja kirottu ääni päässäni: Ehkä vielä jossain on halvempi… pehmeämpi… seksikkäämpi… eettisempi…”
En tiedä onko kukaan koskaan soittanut alushousujen takia kriisipuhelimeen. En usko, että se on hyvä idea.
Kysymys on FOBO:sta – paremman vaihtoehdon pelosta (Fear Of Better Option). Ja sehän ei auta sinua valitsemaan. Se auttaa sinua jättämään valinnan tekemättä.
Se on halvaus, joka on pukeutunut arvostelukyvyn vaatteisiin.
Tiedän, mitä käyt läpi. Olen tehnyt sitä itsekin – kahlannut polviin asti materiaalikuvauksissa, vastuullisuusmanifesteissa ja "TopDad93"-nimisten ihmisten kirjoittamissa tuotearvosteluissa, jotka vaikuttavat kaikki liian hyviltä ollakseen totta. Etenkin se, joka päättyy sanoihin: tämä uskomaton vempain on auttanut minua kesän grilliherkkujen esillepanossa. Suosittelen!
Pois voihke ja itkun tyrske!
Voit jättää epätoivon tähän näin.
Sulje kaikki välilehdet.
Olet hengissä. Maailma on vielä olemassa (toistaiseksi).
Pakarasi ansaitsevat parempaa.
Elämässä voi katua kaikenlaista, mutta hyvät alusvaatteet eivät kuulu sille listalle.
Osta kerran. Osta oikein.
Sen jälkeen, anna suukko jollekin, jota rakastat. Tai huuda vuonoon.
Vielä tulee parempia päiviä.
Ja kun näin tapahtuu, haluat varmasti olla asianmukaisesti pukeutunut.
Jätä kommentti
Kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisemista.